torstai 10. heinäkuuta 2014

tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu

en kirjoittanut eilen kun ei ollut mitään kirjoitettavaa. eilen oli tyhjää. niin oli tänäänkin.
kun suru jatkuu liian pitkään sitä ei enää välillä edes huomaa. siihen niin tottuu.

sitten yllätät itsesi ajattelemasta tulevaisuutta ja ilahdut.
jos eläisin aikuiseksi asti minusta tulisi kapellimestari. johtaisin suuria puhallinorkestereita ja matkustelisin.
jos eläisin niin kauan niin tekisin niin.

on surullista että elämä on jo kuollut.

nukkuukohan tähdet koskaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti