vaatii suurta tahdonvoimaa olla hyppäämättä järveen.
tämä päivä oli turha. pyöräilin 25 kilometriä ja kuuntelin ultra brata ja surullista sydäntäni. pelkäsin huonettani kun ovi oli kiinni. yöllä kävin järven rannalla ja kuvasin. se oli kaunista, mutta vain hetken. aurinko laski ja minä jäin yksin. värisin ja sydämeni värisi. olin pieni heikko haavanlehti, haavoittuvainen kuin lintu. äidin pieni lintu sehän minä olin, kun minua rakastettiin vaan ei enää. en ole kenenkään lintu. en ole mitään.
kaislat huojuvat tuulessa, ennakoivat odottamatonta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti