aloitan tämän taas. maailman turhin blogi, päiväkirjani. ketään tuskin kiinnostaa, mutta ei se mitään. kirjoitan tätä vaikka vain itselleni.
sadetta, auringonpaistetta, metsää, sumua, scandinavian music groupia, koiria, viinirypäleitä, märkää ruohoa varpaiden välissä. jos osaisin olla onnellinen, olisin tänään ollut onnellinen.
kun kuuntelin smg:n vanhaa tuotantoa ja hölkkäsin koirat vierellä pururataa pitkin, koin pienen onnen tunteen. se oli ohimenevä, se kesti ehkä kymmenen sekuntia, mutta se silti oli. aurinko lämmitti hiuksia, tuli melkein kuuma.
hauskuus loppui siihen
epätoivo alkoi
kuten joka ilta.
tummat pilvet vyöryvät kohti sitä jota ei enää ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti