perjantai 11. heinäkuuta 2014

riko minut rakkaani, riittää jo tää

tämä ahdistus vie minut mukanaan. se tuhoaa kaiken, aivan kaiken sisältäni enkä voi estää sitä. pelko on sen paras ystävä.

kuolen kuolen kuolen kuolen
kuinka lähellä tänään olikaan, etten solminut narua kaulaani. tai hypännyt järveen, sehän on tuossa vieressä. haluan pois.

vanhemmat lähti alkuillasta baariin, eivätkä oo vieläkään tulleet takaisin. tuskin tulevat moneen tuntiin. minua niin pelottaa olla täällä, ihan yksin, ei mitään turvaa minä en selviä haluan kuolla

kuinka paljon tarvitaan insuliinia että kuolee

kuinka paljon ihmissielun täytyy kestää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti