olen pitänyt taukoa. hengissä minä olen vielä, ihme. elokuun alussa asuin enollani ja roikuin jo parvekkeelta, kun äänet päässäni hiljenivät. ne ajattelivat etten minä perääntyisi, mutta minä peräännyin. tässä minä vielä olen, vaikken haluaisi.
minulla ei ole ketään.
en jaksa kuunnella sitä joka minulle puhuu. joka käskee minun kuolla ja mädäntyä koska sen ansaitsen. tiedän että ansaitsen sen. minä olen kaikille pelkkä taakka. rasite. en ota apua vastaan mutta sitten itken välitunneilla. miksi minä enää edes olen täällä. olisi niin paljon parempi toisaalla.
minä ajattelin karata. lähtisin aamulla kouluun mutten menisikään kouluun vaan junalle. lähtisin jonnekin kauas, vaikka joensuuhun tai turkuun tai mihin vaan mistä minua ei löydettäisi. pakoilisin kunnes kuolisin. se olisi minulle oikein. minusta päästäisiin vihdoin eroon.
perhe kai hajoaa, taas.
miksi minä olen olemassa, miksen vain katoa kuin savu siniselle taivaalle
"Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.--Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.-- Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Psalmista 139
VastaaPoista